HUUMEET ON LAISSA KIELLETTY

Suomen laissa määritellään rikokseksi huumeiden tuottaminen, valmistaminen, vienti, tuonti, jakelu, hallussapito, käyttö ja viljely. Lain mukaan näistä teoista rangaistaan vankilatuomiolla tai sakkorangaistuksella. Rangaistus on kova, jos kyseessä on törkeä huumausainerikos: kyseessä on suuri huumemäärä, vahvat huumeet tai myynti alaikäisille tai jos huumerikollisuuteen littyy muita rikoksia.

Kaikissa maailman valtioissa on olemassa laki huumeita vastaan. Rangaistukset vaihtelevat maittain, ja joissain maissa huumerikoksesta seuraa kuolemanrangaistus. Rangaistus pannaan toimeen siinä maassa, jossa rikos on tehty. Suomen kansalaisuus ei suojele rikollista, jos rikos on tehty Suomen rajojen ulkopuolella.

Poliisi varoittaa ihmisiä kuljettamasta maasta toiseen muitten tavaroita, jos he eivät tunne niitten sisältöä, koska huumekauppiaat käyttävät hyväkseen ihmisten hyväuskoisuutta. Huumausaineiden kuljettaja kärsii seuraukset teostaan, vaikka syy siihen ei ole hänen.

Huumeiden käyttö ja hallussapito on rikos, josta jää merkintä poliisin rekisteriin.

Kansainväliset sopimukset:

Suomen huumausainevalvonta perustuu kansalliseen lainsäädäntöön, jonka pohjana ovat kolme Yhdistyneiden kansakuntien YK:n huumausaineyleissopimusta:

1. Huumausaineyleissopimus (1961) http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsviite/1965/19650043
2. Psykotrooppisia aineita koskeva yleissopimus (1971) http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsviite/1976/19760060
3. Laitonta huumausainekauppaa koskeva yleissopimus (1988) http://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsviite/1994/19940044